Pieni Max -poika lähti tänään Jäntin perheen kanssa Juukaan. Kyllä oli mukavaa pitää sitä näinkin kauan! Max on leppoisa, iloinen ja rohkea poika, josta oli niin paljon seuraa Viialle.

Eilen illalla jo oli haikeutta ilmassa, kun pentuset leikkivät ja painivat niin iloisina aavistamatta, että viimeistä iltaa yhdessä tässä vietetään. Onneksi Juuka ei ole kovinkaan kaukana ja saimme lämpimät tervetulotoivotukset kyläilemään.

Aamupäivällä teimme pitkän (ainakin kilometrin pituisen!), reippaan lenkin ja yritin napsia kuvia, kun oli niin kaunis ilmakin. Täällä kuvat eilisillalta ja tältä aamulta.

Tässä Jäntin perhe kotimatkalle lähdössä: Jesper, Jenna, Joonas ja Suvi sylissään Max. Nuorimmainen nukkui autossa. Uudessa kodissa Maxia odottaa kaksi koiravanhusta, kukko ja kanalauma.

Hei hei, reipas pikkumies! Pidä huoli ihanasta perheestäsi!

Viia -siskon tarina jatkuu meidän kotiblogissa.

Kaksi vekaraa pitävät mummoja, kisupoikia ja meitäkin virkeinä. Ihanat, kiltit pentuset ulkoilevat reippaasti, leikkivät ja painivat keskenään, oppivat uusia asioita ja elelevät huoletonta leikki-ikäisten elämää vielä ilman minkäänlaisia varsinaisia oppimisvelvoitteita. Uusiin koteihinsa lähteneet sisarukset sen sijaan kuuluvat jo opettelevan naksuttimen alkeita yms. pätevää.

Max mahtuu melkein sohvan alle...

..ja Viia mahtuu melkein pöydän alle.

Maxin lempipaikka.

Viian lempipaikka.

Sirkku, Susu ja Satu sekä Viiru.

Tänään koitti se päivä, kun ensimmäisten pentujen oli aika jättää sisarusparvi ja suunnata nenä kohti uusia seikkailuja uusien laumanjäsenten kanssa. (Minun mielestäni tämä päivä tulee aina aivan liian pian, ja mitä kauemmin kasvatan ja vanhemmaksi tulen, sen vaikeampi on aina luopumisen hetki. Nartut kuulemma pehmenevät vanhetessaan... )

Pikku Vertti-poika lähti Maijan, Markon ja valkkari-Kuuran sekä saksanseisoja Artun kanssa Aitooseen (vai Aitoolle?) Pälkäneelle. Matkalta kuului sen verran uutisia, että pikkupoika nukkuu vain. Onneksi ehti tapella kunnolla aamulla, niin jaksaa nukkua pitkähkön automatkan.

^ Vertti ja Maija. Eivätkös nämä kaksi muistutakin toisiaan taivaansinisine silmineen?

Pieni Valo ei niin kovin uuteen porukkaan joutunutkaan: Hilkka, Pekka ja Kiri-emo kävivät hakemassa tyttösen kotivalokseen Joensuuhun. Kotona odottivat vielä rotikkapojat Uuno ja Seru.

^ Hilkka ja Valo.

Huoh. Tässä on iltapäivä mennyt sitten hiukan kyyneleitä nieleskellessä haikeissa tunnelmissa. Pekka, Viiru ja Viia ovat ulkoilleet Unskin ja Pamin kanssa ja telmineet talossa valtoimenaan, kunnes simahtivat päikkäreille. Pitää ajatella positiivisesti: Molemmat vauvvaset saivat takuulla ihanat kodit ja vielä tavataan. Ja onpahan pari kakkapurtiloa vähemmän...

Valo, 6 vkoa, esittää pientä ja suloista koiranpentua...

...vaikka on enimmäkseen juuri tällainen: hampaat kiinni jossakin kuoliaaksi ravistamassa.

Onneksi Pami-mummo ja varsinkin isomummu Unelma ovat opettaneet niille aika tavalla koiramaailman sääntöjä ja vanhempien kunnioitusta. Unelma leikkii myös mielellään piilosta pentujen kanssa. Kuvia leikkituokiosta täällä.

Tänään oli pentujen elämässä se päivä, kun ne pakattiin kuljetusboxeissa autoon ja kiikutettiin pieneläinklinikalle Joensuuhun. Matka sujui kylläisiltä ja unisilta pennuilta mallikkaasti. Perillä reippailla ipanoilla olisi ollut paljonkin mielenkiintoista tutkittavaa, mutta ikävä kyllä aina joku nappasi kainaloon juuri kun vauhti olisi kiihtynyt äärimmilleen klinikan käytävillä.

Kaikilla oli terveet silmät, ennen tippoja ja tippojen jälkeen tarkastettuina. Kaikilta löytyy hienot (ja toimivat!) hampaistot ja pikkupojilta myös pikkuruiset kulkuset. Kaikki olivat muutenkin terveitä, jänteviä ja reippaita. Punnituksen jälkeen lopuksi lykättiin vielä mikrosirut niskaan ja kotimatka meni myös mukavasti uinaillessa. Paperit lähtivät saman tien Kennelliittoon rekisteröintiä varten - saas nähdä, tulevatko yhtä nopeasti kuin U-pentueen rekkarit!

Sää oli tänäänkin niin mukavan lauha että vietimme ulkosalla pitkän tovin lumileikeissä. Pennut tuntuvat aivan huumaantuvan pehmeästä äärettömyydestä, missä voi painia, juosta TOSI kova TOSI pitkiä matkoja - ja lunta voi myös syödä; tuntuu jännältä kun se sulaa suussa!

Olemme päättäneet, että Viia jää meille. Olemme siis peruuttaneet pentutilauksen Texasista. Varmempaa näin.

Nyt odottelemme edes hieman lauhempia säitä, että pienet pääsisivät kunnolla ulkoilemaan.

Tässä muutama tänään otettu kuva:

^Maijakin on jo näin suuri!

^Fantomia väsyttää.

Pekka, Viia ja Maija.

Valo oli nukkumassa vesikupin takana, joten siitä oli mahdoton saada kuvaa.

Hanna kävi Kimmon ja Aten kanssa viikolla penneleitä leikittämässä. Sattui myös sopivasti olemaan kamera lähellä, kun Viola alkoi riehua hirven kanssa. Viime päivien kuvasatoa täällä.

Tänä aamuna, kun tuli alakertaan, Maija istui tarhan ulkopuolella. Ihmettelin, mistä se on päässyt, mutta aukkoa en aidasta löytänyt. Nostin Maijan takaisin tarhaan ja menin kahvin keittoon. Kun tulin takaisin, Maija istui taas aidan ulkopuolella, ja muutkin olivat pyrkimässä tarhasta matalan portin yli! Siispä portti poistettiin ja nyt tarhaan pääsee vain korkean aidan yli loikkaamalla tai aitaa nostamalla ja ali ryömimällä.

Pennut ovat seikkailleet taloa tutkimassa myös ihan valvonnan alaisina, yksi kerrallaan. Hannu on yrittänyt perehdyttää niitä myös hiihto(penkki)urheilun maailmaan, mutta fiksuina koiranalkuina eivät juuri perusta tv-penkkiurheilusta, vaan haluavat lähteä mieluummin ympäristöä tutkimaan.

Sain viestin, että Viinijärvellä on huskyemo sairastunut, eikä voi imettää pienokaisiaan. Siellä oli ollut keinoemo, joka ei kuitenkaan ollut pätkääkään pennuista kiinnostunut. Kirikin ensin vähän mulkoili kolmea tiukkaturkkista palleroa, mutta imetti ne kuitenkin ihan kärsivällisesti. Pennut ovat jo kaksiviikkoisia ja ihan pulleita, eli suuri hätä ei ole enää kysymyksessä. Olisi kuitenkin hyvä saada pienet vielä jonkun toisen emon laatikkoon vaikka viikoksi. Etsinnät jatkuvat, mutta menemme Kirin kanssa uudestaan ensiapuhommiin, jos on tarvetta. Nyt vaan kaikki tsempitykset pikkuhuskyille ja niiden emolle! Ja jaksamista kotiväelle!

Kiri huolehtii vielä tarkasti lapsosistaan, putsaa ja imettää. Nyttemmin myös emon ja pentujen välinen leikki on lisääntynyt. Kiri on niin onnellisen ja ylpeän näköinen, kun pienokaiset roikkuvat sen korvakarvoissa.

Eilen Mari kävi Nooran ja Millan kanssa pentuja tervehtimässä. Tytöt istuivat onnessaan pentutarhassa, harjasivat, silittelivät ja rapsuttelivat penneleitä.

Toivotaan, että pojista toinenkin saa hyvän ja rakastavan kodin. Myös Maijan tilanne on vielä hieman auki. Maijan voisin ehkä myös sijoittaa.

Eiliset iltapainit täällä.

Pekka juo vettä.

Ja täällä valokuvia neljäviikkoisista. Myös V-pentueen omalle sivulle on vaihdettu tuoreemmat potretit.